• HOME >>
  • Maattoman ihmisen puutarha
    MAATTOMAN IHMISEN PUUTARHA

    Paulon säätiön 2005 kutsunäyttelykatalogin teksti:
    kuraattori Taru Elfving;
    projekti ja dokumentaatio: Ilona Valkonen ja taitto: Ville Repo.

    ISBN 9529934319

    Otteita katalogitekstistä Miten kertoa maisema, kuraattori Taru Elfving:

    ---Kautta historian puutarhat ovat edustaneet eri tavoin aikakautensa ja maantieteellisen sijaintinsa määrittämää maailmankuvaa. Ne ovat täyttäneet monenlaisia tehtäviä, joissa luonnon merkitys henkiselle hyvinvoinnille kietoutuu maailman haltuunottoon kulttuurisin keinoin. Puutarhat ovat paikkoja hiljentymiselle, sekä itsen että ympäristön kokemiselle. Samalla ne tarjoavat näyttämön taidon ja tiedon voimannäytteille. Puutarha on aina jossain mielessä mikrokosmos, sisäisen ja/tai ulkoisen todellisuuden pienoismalli.---

    Puutarha on aina myös sosiaalinen pelikenttä omine sääntöineen. Laatikko, johon miniatyyripuutarhaa koottiin, oli siis kuin pelilauta. Kurkistusreikineen se ei sallinut yleiskuvaa, kokonaisuuden objektiivista hahmottamista, mihin pienoismallit yleensä pyrkivät. Pelin lailla kullakin osallistujalla oli oma näkökulmansa. Osallisuus oli osatekijyyttä, osittaisuutta. Rakentamiseen osallistuessa tämä subjektiivinen, kurkistusaukkojen ja oman notkeuden rajaama perspektiivi kuitenkin laajeni. Laatikko ja sen monimuotoinen maailma avautui, konkreettisesti. Mutta kuten luonnolla on tapana, osa suunnitelmastakin karkasi puitteistaan, heitti kuperkeikan ja kasvoi laatikon alle sekä gallerian vessan vihreälle seinälle. Kerros kerrokselta maisema tiheni kuin valloilleen päässyt vanha pihapiiri tai sekametsä. Värit voimistuivat, tilat ja tunnelmat tiivistyivät. Rajat, laatikon luomat kehykset, lähes katosivat katseelta. Kulissimaiset rakennelmatkaan eivät enää tässä joukossa olleet oikein tai väärin vaan monin päin, erilaisina osina vaihtuvia näköaloja.--

    Mitä syntyneet mallit kertovat, miten niillä ilmaistaan? Kyseessähän tässä muodonannossa ja -etsinnässä on kommunikaatio, jopa tietynlainen uuden kielen rakennus - kielen tekeminen käytännössä, yhdessä askarrellen. Kaikki rakennuspalikat, arkistosta löytyneistä kuvista maisemallisiin esikuviin, olivat jo merkityksin ladattuja. Tavanomaisesta käyttökontekstistaan irroitettuina, uudessa seurassa ja muuttuvissa tilanteissa, ne päätyivät kuitenkin jatkuvan neuvottelun pyörteisiin. Niiden merkitykset alkoivat muotoutua, ja muuttaa muotoaan, vuorovaikutuksessa. Painopiste keskittyi erilaisten kielten palasten ja käyttäjien välille. Hallitun kielen käytön sijaan prosessissa ennemminkin luotiin yhdessä aktiivisesti puutarhan idean ympärille kutoutuvaa kieltä sekä asutettiin sitä luovasti, ilmaisukeinojen ohessa samalla omaa ja jaettua maailmaa luoden.---

    Valkosen töissä unelmat, ideaalit ja mielenmaisemat kuten niiden tutut ja vielä testaamattomat ilmaisukeinotkin paikantuvat yksilöllisen ja jaetun rajaseudulle, jossa mikään ei ole lopullista. ---Puutarhakaan ei ole maatilkkuun sidottu, kun vuorovaikutuksen pyörteissä olemme kaikki maattomia - ilman tukevaa maaperää sanojemme ja ajatustemme, yhteisten ja yksityisten maailmojemme alla.

    PORTFOLIO >>